Musta satu

Musta satu Hartaasti odotetussa toisessa romaanissaan Aki Ollikainen johdattaa lukijansa Tattarisuolle jolla on oma erityinen ja synkk maineensa suomalaisessa rikoshistoriassa Mustan sadun nykyhetkess romaanin

  • Title: Musta satu
  • Author: Aki Ollikainen
  • ISBN: 9789522342843
  • Page: 275
  • Format: Hardcover
  • Hartaasti odotetussa toisessa romaanissaan Aki Ollikainen johdattaa lukijansa Tattarisuolle, jolla on oma erityinen ja synkk maineensa suomalaisessa rikoshistoriassa Mustan sadun nykyhetkess romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika l hteneet Todellisuus on v ntynyt sijoiltaan ja menneilt sukupolvilta periytyneet selvitt m tt m t tragediat alkaneet vallataHartaasti odotetussa toisessa romaanissaan Aki Ollikainen johdattaa lukijansa Tattarisuolle, jolla on oma erityinen ja synkk maineensa suomalaisessa rikoshistoriassa Mustan sadun nykyhetkess romaanin kertojan perhe on hajonnut, vaimo ja poika l hteneet Todellisuus on v ntynyt sijoiltaan ja menneilt sukupolvilta periytyneet selvitt m tt m t tragediat alkaneet vallata ajatuksia Monet polut tuntuvat johtavan Tattarisuolle, paikkaan jossa Noita Kalliona tunnettu mies aikoinaan harjoitti mystisi menojaan Toisella aikatasolla lukija saa seurakseen Heinon, pirtun salakuljetusta 1930 luvun Helsingiss harjoittavan trokarin Heinolla on perhe, vaimo ja poika, asiat kutakuinkin mallillaan mutta sitten iskee peri inhimillinen ahneus, niin rakkaudessa kuin rahassakin, ja Heinon itsekkyys ja varomattomuus aiheuttavat sukupolvesta toiseen ulottuvan ketjureaktion, jonka alkutai p tepiste n k kulmasta riippuen l ytyy iselt Tattarisuolta.Musta satu on synk nkaunis romaani hajoamisesta niin yksil n, perheen, sukupolvien ketjun kuin yhteiskunnankin tasolla Menneisyys muovaa meid t tavalla tai toisella Ja jokaisen sis lt l ytyy Tattarisuo, pime kohta, johon ehk uppoaa, josta ehk jonakin p iv n nousee mittaamattomien aarteiden arkku.

    • Musta satu - Aki Ollikainen
      275 Aki Ollikainen
    • thumbnail Title: Musta satu - Aki Ollikainen
      Posted by:Aki Ollikainen
      Published :2019-06-09T00:07:27+00:00

    About " Aki Ollikainen "

  • Aki Ollikainen

    Aki Ollikainen born 1973 is a Finnish writer A photographer and journalist by profession, Ollikainen received widespread acclaim for his debut novel N lk vuosi 2012 , an account of the Finnish famine of 1866 1868 The book won several prizes and has been translated into English by Emily Jeremiah and Fleur Jeremiah under the title White Hunger Peirene Press, 2015.Ollikainen lives in Kolari in northern Finland His second novel Musta satu was published in spring 2015.

  • 899 Comments

  • 2.5 starsI consider Aki Ollikainen as one of my favourite contemporary Finnish authors. His debut novel, White Hunger, was brilliant lyrical and harrowing, and it was also short-listed for the Man Booker International Prize earlier this year. That being said, his second novel Musta Satu (eng. Dark Tale) is a big disappointment. The story centers around the mystery of Tattarisuo bog where a pagan cult held rituals in the 1930s, offering human body parts to the bog, and the story's narrative is sp [...]


  • Nälkävuoden jättimenestyksen jälkeen Ollikaiselta onkin odotettu jatkoa hartaasti. Mustassa sadussa minuun vetosivat samat asiat kuin Nälkävuodessakin: hienosti rakennetut lauseet, kielen runollisuus ja hienostuneisuus, ihmiselämän nurjan puolen tarkkanäköinen kuvaaminen, kiinnostavat teemat ja historiallisuus (tässä kirjassa kiinnitytään mm. Tattarisuon mysteeriin). Mustan sadun teemojen, aikatasojen, henkilöiden ja avoimien kysymysten runsaus hieman kylläkin häkellytti, joitai [...]


  • Salaperäinen ja tiiviydessään hiottu kertomus erään suvun miehistä ja ihmisessä olevassa pahuudesta. Ei yllä omalla listallani Nälkävuoden tasolle (mutta se olikin The Kirja), mutta on vaikuttava ja vakuuttava romaani.


  • Pysäyttävä ja mielenkiintoinen kirja, joka ehkä pitää lukea uudelleen, jotta saa siitä kaiken irti. Kansi ja koko myös mun makuuni eli onnistunut kaikinpuolin.


  • Häilyn kahden ja kolmen tähden välillä. Tuntuu julmalta antaa tälle kirjalle vain kaksi tähteä, mutta tämän lukukokemuksen perusteella taidan tehdä niin.Musta satu ei nimittäin aivan auennut minulle. Tummanpuhuviin kansiin kätkeytyvä kertomus liikkuu usealla aikatasolla, ja tapahtumia katsotaan monesta näkökulmasta. Ainakin 1930-lukua ja "nykyaikaa" löytyy, ja nämä päätasot on eroteltu toisistaan kirjaisimen korostuskeinoin. Ei pitäisi olla mitään epäselvää. Mutta kun o [...]


  • Ensimmäiseksi täytyy mainita kauniista kannesta, jonka mustuus imeytyy sisäsivuille pisteiksi, jotka vaeltavat muodostamiensa sanojen mukana sieluun asti. Jos Ollikaisen asikoisen Nälkävuoden jälkeen ajatukset olivat valkoista valkoista valkoista, Musta satu kääntää väripaletin ympäri. Mystisyys, tummuus ja varjoihin kätkeytyneet tosiasiat kannattelevat kerrontaa. Kirjan kiehtovin elementti on ehdottomasti salaperäinen Tattarisuo, joka näyttää upottavat kasvonsa sekä nykyisyyde [...]


  • 3,5. Muuten olisi varmaan noussut neljään tähteen, mutta loppu sekoitti pään pahasti. Pitää lukea loppu varmaan uudelleen ja miettiä, että mitä ihmettä siinä oikein tapahtui.


  • Vakuuttavasti kirjoitettu, tunnelmaltaan väkevä ja aiheeltaan kiinnostava romaani, joka ei kuitenkaan pysy täysin kasassa: teemoja on liikaa ja palasia jää yli.


  • Odotin Mustalta sadulta varmaankin liikaa. Harmittaa antaa vain kaksi tähteä, mutta sen verran kova pettymys tämä oli Nälkävuoden jälkeen. En saanut tarinasta tai henkilöistä oikein mitään irti.


  • Toredalt sünge lugu, miinuseks sai asjaolu, et minu meelest põlvkonna lood omavahel väga hästi ei haakinud ega põimununud ka muinasjutuliseks müstikast looritatud looks. Võimalik, et see polnudki taotluseks ja pigem oli soov mõjuda vastupidiselt, mistõttu jäi midagi nagu veel õhku kui kõik oli samahästi öeldud.




  • Aki Ollikaisen romaani Musta satu ei lunastanut sille asettamiani odotuksia, vaikka kerronnallisesti eri aikatasoilla liikuttiinkin aika sujuvasti.Niin kuin debyyttiteos Nälkävuodessa tässäkin on historiallinen näkökulma tai useitakin. Ensinnäkin on varsinainen kliseesikermä miehestä, joka kirjoittaa romaania ja joka on vieraantunut niin vaimostaan kuin lapsestaankin.Toisella tasolla siihen saa sitten jonkinlaista selitystä, kun toinen kertoja, nyt siis ensinnä mainittu minäkertoja, [...]


  • En ole lukenut Ollikaisen paljon kehuttua esikoisteosta Nälkävuosi, ja ehkä hyvä niin, sillä tällöin kykenin aloittamaan Mustan sadun vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Ja ihan kauniistihan tuo oli kirjoitettu.Kirjassa hypitään edestakaisin nykyisyydestä menneisyyteen ja toisinpäin. Menneisyys sijoittuu 30-luvulle Tattarisuon mysteerin ajalle, josta Ollikainen on inspiraationsa kertomukseensa repinyt. Jatkuva ajallinen siirtyminen teki kertomuksesta aluksi sekavan: Henkilöhahm [...]


  • Tekee mieli nostaa käsi pystyyn ja tunnustaa, etten tajunnut mitä luin, että voisiko joku selittää. Toki, tavallaan tajusin mitä luin, kolmella eri aikatasolla hyppivän pienoisromaanin jossa oli kai olevinaan yliluonnollisia piirteitä. Mutta tavallaan kaikki jäi vähän epäselväksi, varsinkin se mitä varten koko teos on kirjoitettu. Kenelle se on suunnattu, mitä tarkoitusta se palvelee. Ei ole dekkari, ei ole satu, ei ole "tavallista" kaunokirjallisuutta. 30-luvun kuvaukset toimivat [...]


  • Alku tuntui hajanaiselta ja merkityksettömältä, banaaleja arkielämän tapahtumia ja hyppelehtimistä ajassa sinne tänne. Lopulta palaset loksahtelivat paikoilleen, mutta tunsin silti tarvetta selata kirja uudelleen läpi ja varmistaa, miten eri aikatasojen ihmiset liittyivät tarinaan. Samalla kertomus sai syvyyttä ja lauseet alkoivat näyttää hienosti rakennetuilta. Toisella vilkaisulla kirja vaikutti siis paremmalta, mutta kirjathan on tapana lukea kertaalleen. Kirjailijalla oli havait [...]


  • Kielellisesti aivan ihana ja tarinana synkän kiehtova, siinä mielessä tykkäsin paljon. Toisaalta jäi sellainen olo, että kokonaisuus oli hajanainen. Sukupolvien välillä hyppelyssä pysyi kyllä varsin hyvin mukana, mutta kuinkahan paljon sitten kuitenkaan ymmärsin oikeasti?Selkeästi kirja, joka kannattaa lukea yhdeltä istumalta - tai niin ainakin itse tein, pysyin helpommin hahmoissa mukana. Upeasta kannesta myös erityismaininta, kaunis kirja!


  • On kai loogista, että kun Ollikaisen esikoinen oli väriltään valkoinen, niin toinen on sitten musta. Valitettavasti tämä teos ei onnistunut koskettamaan yhtä syvältä kuin edeltäjänsä. Tarina oli liian hajallaan, enkä millään (kynään ja paperiin en sentään kehdannut turvautua) pysynyt perässä sukupolvien ketjussa. Lisäksi kaikki palaset loksahtelivat vähän turhan hienosti omille metforisille paikoilleen, mikä jätti lukijan vähän petetyn oloiseksi.


  • Minä todella, todella halusin pitää tästä teoksesta, mutta En vain päässyt sisään tarinaan, en imuun, en messiin, en mihinkään. Sanansäilä ei lentänyt ja koko ajan odotti, että kenties juonen kulku selkiytyy tarinan edetessä. Ei sitä kohdallani tapahtunut: luin kenties liian huolimattomasti, mene ja tiedä. Olen pahoillani vain yhdestä tähdestä.


  • Vaikea kirja arvioitavaksi. Musta satu oli erittäin hyvin kirjoitettu - tunnelmallinen ja mukaansatempaava. Kirjan lukemisen jälkeen jäi kuitenkin tyhjä olo, mikä oli ehkä osittain kirjailijan tarkoituskin. Tuntuu kuitenkin että kirjan voi loppujen lopuksi ohittaa olankohtautuksella, sen sijaan että lukija joutuisi pohtimaan tapahtumia tai henkilöiden kohtaloita.


  • Kovin epätasainen laadultaan oli minulle tämä kertomus. Tekstistä löytyi välillä todella hienoja ilmaisuja, mutta myös joitain jo korneiksi kuluneita. Muutamat vertaukset tuntuivat myös aika teennäisen nokkelilta. Tarinan teemat olisivat voineet kiinnostaa, mutta kerronnan toteutus ei nyt itselleni toiminut, eikä tarinasta jäänyt paljoa käteen.


  • Onhan Musta satu hyvin kirjoitettu, mutta kokonaisuus jää valitettavasti sekavaksi. 30-luvun elämää käsittelevät kohdat kiinnostivat kovasti ja oli pätevästi kerrottu, mutta toisen aikatason eli nykyhetken kuvaus ei vakuuttanut.


  • Satu kirjan nimessä on vain hämäystä; oikeasti tämä on pelkkää työmiesrealismia. Monin paikoin kuvaus toi mieleen suorastaan Arto Salmisen inhorealismin, jos kohta tässä oli pyritty vähän taiteellisempaan tyyliin. Henkilökohtaisia pienen ihmisen tragedioita yhteiskunnallisella pohjavireellä siis.


  • Synkkä ja kiehtova tarina, joka ei kuitenkaan oikein auennut minulle. Aivan kuin kirjasta olisi uupunut jotain oleellista tarinan kannalta.On myös vaikeaa pukea sanoiksi kirjasta syntyviä ajatuksia.



  • ihan hyvää matkalukemista, mutta muuten jäi Nälkävuoden jalkoihin. oli vaikea tajuta, kuka teki mitäkin.





  • Post Your Comment Here

    Your email address will not be published. Required fields are marked *